Kinkkuvoikkaria

Tällä kertaa teinkin kinkkuvoileipäkakkua ihan omiin tarpeisiin. Olin emäntänä Energetix-korukutsuilla ja tarjottavaksi tuon edellisen postauksen eli paholaisen piirakan kanssa tein siis voikkaria.

Tältä kakku siis näytti, kun sen sain valmiiksi. Ja tällaisena sen nostin kahvipöytään tarjolle. Mutta ennenkuin yksikään vieraistani ehti kahvipöydän ääreen, oli Vilma-koiramme käynyt sitä vähän esimaistelemassa. Päällä olevat kinkut ja toisen reunan metwurstit oli syöty. Saman reunan salaatit, herneenversot ja tomaatit oli jätetty syömättä (niitä löytyi mm. lattialta). Ja kun koiran siitä kakun kimpusta yllätin, se nuoli antaumuksella kyljestä päällistä.

Arvatkaa, harmittiko? No kyllä. Mutta päätimme sitten, että leikataan kakusta toinen kylki (eli n. puolet kakusta) pois ja nautitaan sitten se toinen puoli. Onneksi kakku vielä riitti, mutta olisi sitä voinut enemmänkin olla.

Vilma sai sitten toisen koiramme Bissen kanssa iltapalaksi herkullista kinkkuvoikkaria :)